Eettisyyden nousu megatrendiksi?

15.1.2020

Soilikki Viljasen teksti Tietojohtaminen ry:n lehdessä 5/2019. Linkki lehden sisällysluetteloon 

Eettisyyden nousu megatrendiksi?

Organisaatioilta ja ihmisiltä on alettu vaatia yhä kuuluvammin eettistä kyvykkyyttä, joka näyttäytyy monin eri kasvoin tällä aikakaudella, jota parhaillaan elämme.

Tässä artikkelissa pureudutaan tähän ilmiöön tarkastelemalla johtamisen evoluutiota ensin pidemmällä aikaperspektiivillä (koneistamisen ja teknologian & IT:n aikakaudet) ja sitten tarkemmin tämän ajan ja tulevaisuuden (ihmisyyden ja yhteisyyden aikakaudet) johtamistarpeiden näkökulmasta (kuva 1). Tavoitteena on löytää vastauksia siihen, miksi eettisyys on nousemassa megatrendiksi.

Eettisyyden lajeja ja lähestymistapoja on useita

Eettisyyteen on monia lähestymistapoja. Seurausetiikassa tärkeintä on etsiä kunkin teon seurauksia. Esimerkiksi hyötyetiikan, utilitarismin, mukaan pitää tavoitella mahdollisimman vähän kärsimystä ja mahdollisimman paljon onnea mahdollisimman monelle. Tällöin teon moraalinen hyvyys määräytyy sen toimijoille tuottaman hyödyn perusteella. Tarkoitusetiikan mukaan tärkeintä on ottaa päämääräksi hyvä tahto. Ihmisen epäonnistuessa hyvä tarkoitus lieventää tilannetta. Teko on moraalisesti oikein, jos tekijä tarkoittaa hyvää ja hänellä on oikea aikomus. Velvollisuusetiikassa keskeistä on ymmärtää, että etiikka on itsessään velvoittavaa. Aristoteleen tunnetuksi tekemän hyve-etiikan mukaan hyveet ja arvot ohjaavat kohti oikeana pidettävää toimintaa. Kohtaamisetiikan keskeinen edustaja Emmanuel Levinas korostaa ihmisen yhdenvertaista kohtaamista ja vuorovaikutusta sekä vastuullisuutta toiselle. Perusajatuksena on ”Toisen” ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen ja kohtaamisessa syntyvä epäsymmetrinen suhde. ”Toinen” on ensimmäinen ja on aina enemmän kuin ”Minä” pystyy ymmärtämään. Lähtökohtana tulee olla tietoisuus toisen toiseudesta, eli toisin sanoen toiset ihmiset eivät ole sinun peilikuviasi. Toista ihmistä ei havainnoida ensin jonakin kohteena, johon sitten pyritään suhtautumaan eettisesti eikä hänen tarpeitaan voi myöskään päätellä oman elämän kautta. Toisin kuin etiikan tutkimuksessa yleensä, Levinas ei tavoittele elämän harmonian saavuttamista, vaan ristiriitaisuuksien ymmärrystä ja erilaisuuden kohtaamista ja sen myötä erilaisuuden virtaavaa vuorovaikutusta.

Johtamisen evoluutio jatkuu

Johtamisen evoluutiotarkastelussa koneistamisen aikakaudella maailmankuvaa on pitkään ohjannut luonnontieteistä kumpuava pysyvyys. Johtaminen on perustunut hierarkiaan, tottelemiseen ja vahtimiseen. Voidaan myös todeta, että ainakin jossain määrin ihminen on nähty ikään kuin koneen jatkeena. Myöhemmin teknologia ja IT ovat tuoneet mukanaan prosessit, jolloin toimintaa on mallinnettu toistettavaksi sekä luotu monikerroksisia valvottuja prosessiorganisaatioita. Tavoitejohtamisen aikakausi toi mukanaan toiminnan tehokkuuden lisäämisen siihen tarpeeseen kehitettyjen mittareiden ja niiden seurannan myötä.

Elämme tällä hetkellä kiihtyvällä vauhdilla muuttuvassa kompleksisessa toimintaympäristössä, jossa ihmiskunnalla on viheliäisiä ongelmia ratkottavanaan. Erilaiset rakenteet murtuvat, tieto ja päätöksenteko pirstaloituu, monimutkaistuu ja samalla ihminen on yhä riippuvaisempi toisesta ihmisestä ja luonnosta. Tällainen kehitys luo eettisiä paineita.

Ihmiskunnan kyvykkyydet

Tekoälyn ja digitalisaation myötä voidaan kysyä, mikä on ihmisen ja koneen suhde tulevaisuudessa? Jotta tekoäly voi palvella ihmistä, siltä tulee edellyttää eettisyyttä, kuten läpinäkyvyyttä, ymmärrettävyyttä, syrjimättömyyttä ja ihmisarvon kunnioitusta. Ihmisen tehtävä on täten puolustaa inhimillisyyttä. Tekoälyn tulee olla välittäjä ja mahdollistaja ihmisten välillä, ei lisätä yksinäisyyttä tai riippuvuutta tekniikasta. Meidän tulee siis kyetä hallitsemaan tekoälyä ja sen kehitystä ja varmistaa, että ihmisen tarpeet ovat yhä enemmän keskiössä. Ihmisen ainutlaatuiset taidot tulevat korostumaan verrattuna koneiseen, kuten filosofi Maija-Riitta Ollila on todennut: ”Ihmisen luomuläsnäolo kokonaisena persoonana päihittää robotin läsnäolotaidot, joten tästä kyvystä maksetaan tulevaisuudessa maltaita”. Meidän tehtävämme ihmiskuntana on pitää yllä keskustelua robottiin verrattuna erityisistä taidoistamme kuten luovuudesta, intuitiosta, spontaaniudesta kuin myös myötätunnosta, anteeksiannosta ja rakkaudesta. Inhimillinen pääomamme, kuten esimerkiksi sosiaaliset taidot on meidän omaamme.

Alati muuttuva kokemuksellisuus johtamisen ytimessä

Digitalisaation ja tekoälyn myötä maailmankuva on muuttumassa enemmän kokemukselliseksi ja alati muuttuvaksi samalla, kun uudet sukupolvet tuovat mukanaan uutta ajattelua työelämään. Organisaatiot muuttuvat työn tekemisen alustoiksi, joiden toiminta perustuu ihmisten väliseen luottamukseen ja ihmisen sisäsyntyisiin tarpeisiin kantaa vastuuta työstään, halusta kehittyä työssään sekä kyvystä innovatiivisuuteen organisaation hyödyksi. Vastuu siis ohjaa toimimaan organisaation eduksi. Tällöin myös johtaminen muuttuu ohjeistamisesta ohjaamiseen ja yksilöiden kasvun mahdollistamiseen. Seurauksena on, että organisaatiot madaltuvat ja johtajien tehtävä on auttaa muita parhaimpaan suoritukseensa ja palvella heitä oman osaamisensa kautta, mikä tulee olemaan iso muutos johtamistehtävässä. Kun työtä tehdään yhä enemmän yhdessä ja vuorovaikutteisesti, valtaa ja vastuuta siirtyy enenevässä määrin tiimeille ja yksilöille. Johtajien tehtävänä on vahvistaa pelkkien faktojen kertomisen sijaan niiden merkityksiä, edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta, inspiroida, varmistaa, että vastuu ohjaa yksilöitä työssään sekä tehdä päätöksiä, silloin, kun niitä tarvitaan.

Eettisyys on nousemassa tulevaisuudessa megatrendiksi, sillä tekoälyn uhan kautta on tarpeen asettaa humaanisuus tekoälyn edelle. Lisäksi kompleksisessa toimintaympäristössä toimiminen edellyttää joustavuutta ja luottamusta kontrollin sijaan. Aika näyttää, millä aikavälillä eettisyys ja millainen eettisyys nousee megatrendiksi. Pysyvää on kuitenkin se, että eettisyys kuuluu saumattomasti organisaation ydinosaamiseen.

Keskeiset lähteet:

Aristoteles, 2005. Nikomakhoksen etiikka. Kääntänyt ja selitykset laatinut Simo Knuuttila. Helsinki: Gaudeamus

Ellis, C. 2007. Relational Ethics in Research With Intimate Others. Qualitative Inquiry (13) 1, 3-29 Sage Publications

Levinas, E. ja Kearney, R. 1986. Dialogue with Emmanuel Levinas. Teoksessa R. A. Cohen (toim.), Face to Face with Levinas. State University of New York Press: Albany, 13-34.

Levinas, E. 1996. Etiikka ja Äärettömyys. Keskusteluja Philippe Nemon kanssa. Suom. Antti Pönni. Gaudeamus, Helsinki.

Ollila, M-R. 2019. Tekoälyn etiikkaa. Otava

Soilikki Viljanen & Pauli Juuti.2018. (toim.) Arvovallankumous. Eettisyys innovaatioiden lähteenä. Edita Publishing Oy.

Soilikki Viljanen on EBEN (Business Ethics Europe Networks) Suomi ry:n hallituksen puheenjohtaja, yhteiskunnallisten innovaatioiden ja etiikan konsultti, väitöskirjatutkija. 
www.linkedin.com/in/soilikkiviljanen, Twitter @SoilikkiV